Miltäköhän tuntuisi, jos humpsahtaisi yhtäkkiä kaninkoloon, jossa ihan kaikki on mahdollista? Jos aika pysähtyisi tai sitä saisi jopa hitusen lisää. Miten kaiken tuon lisäajan käyttäisi? Vaiko vain täyttäisi? Tästä ajatuksesta lähtee liikkeelle Ylioppilasteatterin Valve. Se on surrealistinen ja karnevalistinen esitys ja reiluun tuntiin mahtuu myös monia teräviä huomiota ajastamme.
Saara Karjalaisen ohjaus on inspiroitunut Lewis Carrollin klassikosta Liisan seikkailut ihmemaassa. Se näkyy tulkinnassa hulvattomina hahmoina näyttämöllä, eteenpäin pysähtymättä vyöryvinä teemoina ja näyttelijäntyön karnevalistisuutena. Unenomainen fantasia näkyy ennen kaikkea näyttelijöiden työskentelyssä ja teoksen rytmissä. Katsomoon heijastuu kiihkeän vahva prosessityötapa ja luotto sen kantavuuteen. Ohjaaja on ilmiselvästi tukeutunut ja uskonut työryhmäänsä. Karjalainen tuo Ylioppilasteatterin studionäyttämölle näyttelijät, joiden luotto ohjaajan näkemykseen tekee esityksestä nautinnollisen.
Näytelmän tekstin ovat kirjoittaneet työryhmä Liila Jokelin, Emma Mattila, Inna Lampinen, Esko Korpelainen ja Saara Karjalainen. He jättävät katsojan sopivan inspiroituneesti ymmälleen. Kuten vaikkapa kohtauksessa, jossa rokkikukot taistelevat siitä, kuka saa tarjota lasipurkista tyhjää merkityksetöntä aikaa kanssakulkijoille. Miksi sinä saat sitä tarjoilla, kun kaikki haluaa? Entäpä jos joku ei haluakaan yhtään mitään?
 |
| Ylioppilasteatteri, Valve. Valokuva: Niko Hallikainen |
Valve on tila, jossa tiedostamme olemassaolomme, vajavaisuuteemme ja maailman epäkohdat. Vai tiedostammeko? Kun ajattomaan kaninkoloon tipahtaa, mitä siellä onkaan tarjolla aikamme täytteeksi? Näyttämöllä yksi hakee valveeseensa rattoisaa, turruttavaa viihdettä. Sehän täyttää lisääntyneen aikamme turvallisesti, ilmaa vaaraa pohtimisen ja ajattelemisen ahdistavuudesta. Toinen etsii valveutuneen vimmaisesti maailmat parantavaa luonnonsuojelua tai downsiftailua. Joku uppoutuu poliittisen valkeuteen.
Pietari Kärjen koreografia on energinen ja yllätyksellisen. Se ottaa vauhtia juoksumatolta elämän tuskaa ähisevästä taviksesta ja ponkaisee välillä näyttämön valkoisista seinistä. Välillä Kärjen koreografia vie näyttelijät katsomon allekin. Titus Torniaisen valosuunnittelu on teoksen henkeen sopivan leikittelevää. Alun selkeästä normivalosta päädytään hämärään epämääräisyyteen. Taskulamput ja syvänmerenkalan valoevät luovat teokseen istuvaa, surrealistista valomaailmaa.
Niko Hallikainen on lavastanut valkean maailman valkeine kodinkoneineen. Lavastus ja koko näyttämöllinen toteutus on järjestynyt studionäyttämölle kekseliäästi kulmiin ja sivuille. Näin syntyvä näyttämäteos on moninäkökulmainen ja katsojakokemus varmastikin erilainen, riippuen siitä, missä osassa teatteritilaa katsoja istuu.
Valve puhuttelee. Tärkeät teemat pelmahtavat näyttelijöiden hahmoista ja vaihtuvat jo kohta toiseen. Hetken mietin, olisiko ohjauksen pitänyt pysähtyä jonkin teeman kohdalle ja fokusoida siihen tarkemmin, mutta toisaalta Valveen lumous syntyy pitkälti sen kiihkeästä rytmistä. Se jättää katsojan mieleen myös sopivasti pohdittavaa ja kysymyksiä kotimatkalle.
Ylioppilasteatteri: Valve.
Ensi-ilta 4.3.2017, Ylioppilasteatterin studio. Esityksiä 24.3.2017 asti. Näytelmän kotisivu.
Esiintyjät: Heidi Ajanto, Milla Kuikka, Esko Korpelainen, Joonas Lampi, Inna Lampinen, Joonas Lehikoinen, Emma Mattila, Ilana Palmgren, Julius Susimäki ja Juuso Timonen
Ohjaus: Saara Karjalainen
Dramaturgia: Liila Jokelin & Saara Karjalainen
Tekstit: Liila Jokelin, Emma Mattila, Esko Korpelainen ja Saara Karjalainen
Äänisuunnittelu: Antti Kainulainen & Riku-Pekka Kellokoski
Valosuunnittelu: Titus Torniainen
Lavastus: Niko Hallikainen
Lavastusassistentti: Helena Okkonen
Syvänmeren kalan toteutus: Aino Simola
Puvustus: Vilhelmiina Virkkunen
Koreografi: Pietari Kärki
Valokuvat: Niko Hallikainen
Grafiikka: Eeva Kainulainen
Tuotanto: Ylioppilasteatteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti