Tosikot ja veitikat

Vihapuheen alla ja taustalla on yllättävän paljon. Koko Suomi vihaa – ihana musiikkivihoittelu KOM-teatterin Aulanäyttämöllä on oikeastaan hyvin erilainen katsomiskokemus kuin mitä odotin. Sen sijaan, että keskiössä olisi ajassa vellova törkyinen vähemmistöjä ja maahanmuuttajia solvaava vihapuhe, teos sukeltaa kuin vaivihkaa tutkimaan vihapuheen alta löytyviä tunteita ja mielentiloja.

Koko Suomi vihaa musiikkivihoittelu tuo näyttämölle sen, mitä aggression alle voi kätkeytyä ja piiloutua. Sieltä löytyy pelkoa, yksinäisyyttä, kaipausta tai silkkaa hämmennystä nykyisyyden edessä. Toki siellä on myös ihan vain yleistä vitutusta. Tottahan lyhyt sateinen kesä, Migrin maahanmuuttopäätökset ja oma vanheneminen vituttavatkin syvästi.

Esityksen luonut ”vihatyöryhmä” (Anna, Oona ja Laura Airola sekä Ilkka Tolonen) marssittaa KOM-teatterin Aulanäyttämölle mielenkiintoisen läpileikkauksen suomalaisesta vihasta. Mistä ihmeestä se kaikki oikein syntyy ja kumpuaa? Miksi ihmeessä kaikki ovat niin vihaisia? Teoksen käsikirjoituksen ovat tehneet Laura Airola ja työryhmä ja se perustuu Airoloiden tekemiin taustahaastatteluihin.

Laura, Oona ja Anna Airola ovat keränneet aineistonsa turuilta ja toreilta. Materiaalin keräyspisteinä ovat toimineet vihaklinikka, vihapuhelin ja vihapostilaatikko, jonne kansalaiset ovat voineet jättää purkauksensa. Näin esityksen materiaali tuo vahvasti mieleen Radio Suomen sunnuntaisen Kansanradion tosikot ja veitikat. Viha ei nyt olekaan yhtä kuin äärioikeiston mielipiteitä tursuavat nettipalstat. Viha kumpuaa turhaumista ja pettymyksistä.

KOM-teatteri, Koko Suomi vihaa. Valokuva: Emma Grönqvist.

Tekijäryhmä marssittaa lavalle koko joukon mainioita ”putoushahmoja” kansan syvistä riveistä ja teoksessa päästään välillä nauruhermoja kutkuttaviin tunnelmiin. Osuvimmillaan esitys on vihapostin satoon ja muuan muassa yhteen Helsingin Sanominen mielipidekirjoitukseen perustuvassa laulujen sikermässä. Silloin esitys onnistuu tuomaan keräämänsä aineiston suorimmin yleisölle.

Hauskoja harmistumisen kuvauksia saadaan aikaan siitä, millainen on suomalainen mies tai miten tervehtiminen ei Pohjan perukoilla luonnistu. Laulut Juomapulloista ja Älkää läträtkö sillä vedellä saavat katsomon hykertelemään. Ne ovat samaan aikaan riemastuttavia ja kipeitä. Mitä miettii kansalainen, jota ärsyttävät pullosta juominen tai uimahallin veden käyttö? Onko vaikea hyväksyä nykyisyyttä ja ympärillä olevaa vai onko itse kaikesta tuosta ulkopuolinen? Yksinäinen ja turhautunut?

Koko Suomi vihaa nostaa pintaan sen tosiasian, että kaikkialla vellova ”viha” peittää alleen paljon muuta. Viha on hyvä syyllinen monille muille tunteille. Vihaan on helppo kanavoida monet ongelmat. Esityksessä rintasyöpään sairastunut tai vanhuuden ja kuoleman äärellä oleva peittävät vihan alle pelkojaan. Joku yrittää vihalla siirtää pahan olonsa muihin ja saada näin oman olonsa paremmaksi.

Torien äkisti tuohtuvissa ja vahvasti tyypitellyissä hahmoissa sekä riemastuttavissa vihapostilauluissa on se vahvuus, jota teokseen olisi kaivannut enemmän. Tekijäryhmän laulutaito on vahva, joten musiikkia ja laulua olisi mahtunut teokseen lisää.

Muutama aineistosta tyylitelty kohtaus venyy nyt turhan pitkäksi ja kerättyä materiaalia on lähdetty työstämään enemmän kuin olisi tarpeen. Kansanradioon luottaminen olisi kantanut paremmin. Parhaimmillaan teos on kun se tyypittelee aineistonsa hahmoiksi näyttämöllä tai tulkitsee sen suoraan hervottomiksi lauluiksi. Dramaturgia onnistuu nyt vain paikoin ja teos jää kokonaisuutena epätasaiseksi.


KOM-teatteri: Koko Suomi vihaa – ihana musiikkivihoittelu.
Kantaesitys KOM-teatterin Aulanäyttämöllä 18.10.2017

Vihatyöryhmä ja näyttämöllä: Anna, Oona ja Laura Airola, Ilkka Tolonen
Käsikirjoitus ja dramaturgia: Laura Airola ja työryhmä
Äänisuunnittelu: Ilkka Tolonen
Valosuunnittelu: Sofia Palillo
Lavastus: Milja Aho