Glory Days – Mennyttä vai tulevaa?

Teatteri Takomon Glory Days – #Kansallinenjuhlanäytelmä on raikkaan absurdi sukellus historian aikajanalle, jossa merkittävimmäksi kokemukseksi nousee tämä hetki. Teos on yllätyksellinen ja vauhdikas kudos, jossa tapahtumat ja paikat vaihtuvat tiuhaan. Teos on osa Suomi100 –juhlavuoden ohjelmistoa olematta vähääkään tunkkainen tai mahtipontinen. Päinvastoin, se on suloisella tavalla vähän nyrjähtänyt ja sopivasti kummallinen.

Minna Harjuniemen käsikirjoittama ja ohjaama teos lähtee liikkeelle katselemalla avaruutta ja maailmankaikkeutta sekä kysymällä, mistä aineksista ja miten onni rakentuu. Jukka Ruotsalaisen näytelmän aluksi pateettisesti saksaksi (sic!) tulkitsema Juhlalaulu, joka pereustuu Chisun tekstiin, on hykerryttävä (sävellys ja käännös saksaksi Markus Fagerudd). Glory Days päätyy pitkälti siihen, että ihmiskunta ja sen historia ovat jo toistaneet kaiken – kaikki nähtävissä oleva on vain variaatiota. Ja onni löytyy pienistä hetkistä, joihin olisi kaiketi syytä tarttua.

Näyttämöllä nähdään perhe, jonka kodin seinät sortuvat yksi kerrallaan. On kymenlaaksolaisia paperityömiehiä, joilta lähtee työpaikka alta. Suomi näyttäytyy suuressa muutoksessa, jossa ihmiset eivät tunnut ymmärtävän toisiaan. Välillä vieraillaan ihmettelemässä olympolaisten jumalten arkisia parisuhdekuvioita ja välillä tehdään sukellus Niskavuoreen. On tutkijan väitöskirja kaiken romahtamisesta ja TV-studion ilkeän ylimieliset juontajat.

Kukaan ei oikein enää tunnu kohtaavan ketään. Puhutaan toisen ohi, ei kuunnella. Lapsetkaan eivät löydä enää lorujen sanoja tai saa edes kumppareita jalkaansa. Glory Days tarkastelee kaikkea romahduksen, luhistumisten ja epäonnistumisten virtana. Joko ne kunnian päivät menivät? Vai vastako ne ovat tulossa?

Harjuniemen käsikirjoitus osoittautuu oivaltavaksi ja ohjaus pitää teoksen langat mainiosti käsissään. Hän onnistuu jalostamaan äkkiseltään sekalaiselta kuulostavista aineksista toimivan keitoksen ja monin paikoin vangitsevan toteutuksen. Teoksen toteutustapa on vahvan absurdi, mutta kuitenkin niin, että sen alta tihkuvat viittaukset todellisuuteen ja nykyhetkeen vahvasti.

Teatteri Takomo, Glory Days – #Kansallinenjuhlanäytelmä. Valokuva: Mitro Härkönen.

Glory Daysin hahmokavalkadi on hengästyttävä. Joanna Haarttin riemukkaan koomiseksi viritetty kosmologi, joka siteeraan sekä Gertrude Steinia että Kari Enqvistiä, pohtii muutamaan otteeseen sitä, miten elämä ja maailmankaikkeus ovat saaneet alkunsa. Millaista oli maapallon synnyn ensimmäisellä sekunnilla? Vähäeleisesti, mutta sitäkin taitavimmin elein Haartti rytmittää hahmonsa kutkuttavan hauskaksi.

Tv-studio Possen juontajakaksikko MC DJ Jäyste T (Jukka Ruotsalainen) ja Taileri (Eric Barco) ovat molemmat sopivan ironisia tulkintoja arroganteista tositeeveegrillaajista. Joonas Heikkisen Ares-jumalan ja Afroditen (Joanna Haartti) verbaaliyhteenotot ja virtuaalimäiskintä saavat katsomon hykertelemään.

Harjuniemen teos löytää myös koskettavia hetkiä Kymenlaakson paperimiesten jäädessä työttömiksi ja ilman elantoa. Katja Küttner ja Eric Barco tulkitsevat herkästi roolihahmonsa Sipin ja Harson täytekakkuineen viimeisenä työpäivänä paperikoneen pysähtyessä. Turhautunut ja pettynyt Vee (Joonas Heikkinen) penää turhaan irtisanomisensa perusteita työpaikkansa henkilöstöpäälliköltä yli 40 vuoden työuran jälkeen.

Glory Days on erilainen ja persoonallinen otos Suomesta. Teos on raikas ja tuore näkemys tästä hetkestä ja siinä eteenpäin pyrkivistä ihmisistä. Ajankuva, jossa emme enää oikein osaa kohdata.


Teatteri Takomo: Glory Days – #Kansallinenjuhlanäytelmä
Kantaesitys 28.9.2017

Teksti ja ohjaus: Minna Harjuniemi
Musiikki: Markus Fagerudd
Valo- ja videosuunnittelu: Sami Roikola
Lavastus ja pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Näyttämöllä: Eric Barco, Joanna Haartti, Joonas Heikkinen, Jaakko Kiljunen, Katja Küttner, Ella Lahdenmäki, Jukka Ruotsalainen, Markus Fagerudd