Sekä Väinö Linnan romaani että Lahden Kaupunginteatterin näyttämösovituksen ensimmäinen osa – Kuu on torpparin aurinko kuvaavat syvää ihmisten välistä eriarvoisuutta Suomen itsenäisyyttä edeltäneissä vaiheissa. Molemmissa keskiössä on myös se, miten tuo eriarvoisuus oli yksi keskeisiä syitä vuoden 1918 traagisiin tapahtumiin. Sattumalta Lahden Kaupunginteatterin Täällä Pohjantähden alla -näytelmän ensi-iltapäivänä 5.10.2017 Suomen hallitus hyväksyi sisäisen turvallisuuden strategian, jossa suurimmaksi turvallisuusuhaksi nostetaan eriarvoistuminen ja suomalaisten jakautuminen menestyjiin ja häviäjiin. Onko Suomi, maailman vakain maa, luisumassa takaisin sadan vuoden takaiseen syvään kahtiajakoon?
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on upea ja monitahoinen romaani. Se on kuvaus, josta moni suomalainen löytää pohdittavaa ja vastauksia omaan ja sukunsa historiaan. Täällä Pohjantähden alla alkaa olla osa suomalaista identiteettiä. Se on myös poliittinen teos, joka ilmestyessään haastoi koko siihenastisen tavan käsitellä vuoden 1918 tapahtumia ja niiden jättämiä syviä haavoja. Nyt Lahden Kaupunginteatterissa nähdään samalla tavalla poliittinen dramatisointi. Näyttämöteoksen ensimmäinen osa kertoo Pentinkulman väen tarinan vuoden 1918 traagisiin tapahtumiin asti ja seuraa romaanin tavoin tiiviisti Koskelan perheen vaiheita. Toinen osa, joka tuo näyttämölle Linnan romaanin myöhemmät tapahtumat, saa ensi-iltansa Lahdessa 15. marraskuuta 2017.
Tarina on varmasti suurelle osalle katsojista tuttu sekä luettuna että elokuva- tai näyttämöversioina. Monella katsojalla on klassikosta vahva mielipide, mikä tekee sen dramatisoinnista aina monella tavalla haastavaa. On hienoa, että tulkinnan Lahteen dramatisoinut Ari-Pekka Lahti ja sen ohjannut Juha Malmivaara eivät ole lähtenee poistamaan teoksen vahvaa poliittista otetta. Päinvastoin. Se, mikä on Linnan teoksessa poliittista, on sitä nyt näyttämölläkin. Tulkinta välittää vahvasti myös alkuperäisteoksen vahvaa humaania otetta. Se ymmärtää kaikkia osapuolia ja heidän motiivejaan.
Kansakunnan hetki hetkeltä syvenevä vastakkainasettelu tuntuu ja näkyy tulkinnassa konkreettisesti. Se on tulkinnan ehdoton vahvuus. Välillä se synnyttää toki myös hieman selittävän, tavallaan didaktisen tunnelman, mutta toisaalta se on ymmärrettävää. Toivottavasti tämän näytelmän näkee myös moni nuorempi katsoja, jolle Linnan romaani tai Suomen historian tapahtumat eivät ole niin tuttuja.
Lavalla nähdään tarkka kuvaus Suomen itsenäisyyteen ja kansalaissotaan johtaneista yhteiskunnallisista ja poliittisista tapahtumista. Suuria ja historiallisia tapahtumia peilataan Pentinkulman tavallisten ihmisten elämän kautta. Näyttämöllä ovat tietysti mukana myös päähenkilöiden ja koko kylän väen henkilökohtaiset pienet ja suuret asiat, elämän ilot ja surut.
Koreografian Malmivaaran ohjaukseen on tehnyt Panu Varstala. Lahden Kaupunginteatterin tulkinta on erittäin fyysinen ja sisältää paljon modernin tanssin liikekieltä. Varstalan koreografia on monipuolinen. Se tuo näyttävyyttä ja sopivaa mahtipontisuutta näyttämön joukkokohtauksiin ja työväenliikkeen voimankoitoksiin maalaisporvariston kanssa. Yhtä lailla Varstala löytää herkkyyttä kahdenvälisiin kohtaamisiin tai päähenkilö Akseli Koskelan (Tapani Kalliomäki) välillä tuskaiseen painiskeluun ja katkeriin pettymyksiin.
 |
| Lahden Kaupunginteatteri, Täällä Pohjantähden alla – I osa, Kuu on torpparin aurinko. Valokuva: Robert Seger. |
Tapani Kalliomäki rakentaakin tulkintansa vahvasti fyysiseen ilmaisuun. Hän löytää näyttelijäntyöhönsä nyansseja niin Elina Kivivuorta (Liisa Loponen) tavoittelevana torpparin poikana kuin punapäällikkönä. Parhaimmillaan Kalliomäki onnistuu teoksen loppupuolen kiihkeissä tapahtumissa. Hän luo näyttämölle Akselin voimakastahtoisen vakaumuksen. Kalliomäki esiintuo ilmaisussaan vahvasti päähenkilön tuntoja torppareiden ja työväestön oikeuksien vaatijana.
Varstalan koreografia on erittäin taitava ja kannattelee teosta monin paikoin. Se löytää monista henkilöhahmoista niiden keskeisimpiä piirteitä. Koskelan Jussin (Aki Raiskio) työteliäisyys kanavoituu kahden lapion ja miehen yhteiseksi matkaksi. Jääkäri Ilmari Salpakarin (Jarkko Lahti) sotilaallinen into ja vakaumus näkyvät näyttämöllä ryhdikkäänä marssina. Myös Laura Huhtamaan liikekielessä Ellen Salpakarina näkyy yhtä lailla typerrys ja tuska pojan lähtiessä jääkärikoulutukseen Saksaan kuin riemu Pohjanmaan valkoisten vastarinnasta.
Esityksessä on mukana paljon sekä teokseen sävellettyä musiikkia (Hannu Kella) että tunnettuja työväenlauluja kuin Jääkärimarssikin. Musiikki ja koreografia rakentavat tulkintaan vahvaa selkärankaa. Myös Kai Poutasen äänimaailma tuo teokseen muun muassa kansalaissodan uhkaavaa jylyä.
Karismaattinen Ritva Sorvali tekee parikin hienoa sivuroolia. Sivurooli ei kylläkään ole tämän teoksen kohdalla ihan oikea ilmaus, koska iso osa näyttelijäjoukosta on lavalla joukkokohtauksissa monin paikoin koko esityksen ajan. Sorvalin hahmot Hieroja-Priita ja Töyryn emäntä ovat vahvasti tyypiteltyjä ja onnistuneita hahmoja. Myös Jarkko Lahti sekä fanaattisena punapäällikkö Hellberginä että jääkärikoulutukseen suuntavana Ilmari Salpakarina onnistuu luomaan vaikuttavat roolihahmot.
Minna Välimäen lavastus on varsin pelkistetty ja perustuu keskeisesti puun käyttöön ilmaisemassa vahvaa suomalaisuutta. Näyttämö on pitkälti tyhjä. Katosta roikkuvat puiden juurakot symboloivat katsojalle raivaajasukupolvien juurevuutta.
Lahdessa nähdään vahva ja tunteikas tulkinta Linnan klassikosta. Malmivaaran ohjaus välttää kuitenkin hyvin liiallisen tunteilun, eikä hukkaa esityksen puhuttelevaa sanomaa. Esityksen rytmi nojaa vahvasti fyysiseen ilmaisuun, mikä on sen keskeinen vahvuus.
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla – I osa, Kuu on torpparin aurinko.
Ensi-ilta 5.10.2017 Lahden Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.
DRAMATISOINTI Ari-Pekka Lahti
OHJAUS Juha Malmivaara
KOREOGRAFIA Panu Varstala
LAVASTUS Minna Välimäki
PUKUSUUNNITTELU Pirjo Liiri-Majava
VALOSUUNNITTELU Kari Laukkanen
ÄÄNISUUNNITTELU Kai Poutanen
MUSIIKKI Hannu Kella
ROOLEISSA Lahden kaupunginteatterin näyttelijäkunta: Hiski Grönstrand, Laura Huhtamaa, Saana Hyvärinen, Mikko Jurkka, Tapani Kalliomäki, Eeva-Kirsti Komulainen, Paavo Kääriäinen, Liisa Loponen, Jarkko Miettinen, Teemu Palosaari, Mikko Pörhölä, Aki Raiskio, Jari-Pekka Rautiainen, Aarre Reijula, Maiju Saarinen, Ritva Sorvali, Raisa Vattulainen, Lumikki Väinämö, Timo Välisaari sekä Jarkko Lahti (vier.)
MUUSIKOT Hannu Kella, Martti Peippo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti