Mustaa, valkoista vaiko harmaata?

On 17. lokakuuta ja Megan Meirsin kuoleman vuosipäivä. Valtimonteatterissa saa ensi-iltansa Tuomas Timosen palkittu Meganin tarina, joka on tositapahtumiin pohjaava kertomus nettikiusaamisesta ja sen kohtaloikkaista seurauksista. Megan teki itsemurhan vain 13-vuotiaana sosiaalisessa mediassa tapahtuneen julman kiusaamisen jälkeen. Valtimonteatterissa nähtävä David Kozman ohjaus on riipaiseva ja koskettava.

Megan on herkkä 13-vuotias tyttö. Ystävät, lentopallo ja netin yhteisösivusto Myspace ovat hänelle tärkeitä. Vanhemmat ovat lähinnä noloja ja ärsyttäviä. Parhaan ystävän kanssa tulee aina välillä riitaa ja oma vartalo ja identiteettikehitys aiheuttavat turbulenssia arkeen. Normaalia murrosikäisen elämää siis.

Uusi nettituttavuus, jolle Megan alkaa avautua ja johon hän ihastuu nuoren vimmalla, osoittautuu kuitenkin aivan toiseksi kuin uusi tuttavuus alussa antaa ymmärtää. Kaikki vyöryyy vääjäämättä kohti traagisia tapahtumia.

Keskiössä ovat Megan ja hänen perheensä. Valtimonteatterin tulkinta nostaa tarkasteluun Meganin suhteen vanhempiinsa ja myös vanhempien keskinäisen dynamiikan. Heti esityksen alussa alkaa paljastua tunnistettava nykytodellisuuden kuva, jossa vanhempien työpaineet ja –kiireet vievät aikaa ja lopulta se vähä yhteinen aika käytetään sosiaalisessa mediassa tai netin pelimaailmoissa.

Kozman ohjaus Meganin tarinasta löytää aiheestaan paljon mustaa pahaa, mutta myös valkoista hyvää ja harmaan sävyjä. Tämä mustan ja valkoisen kontrasti näkyy myös valkoisen näyttämötilan ja mustan teatterisalin kontrastina. Samoin Jenni Nykäsen puvustuksessa. Teos nostaa pintaan paljon kysymyksiä syy- ja seuraussuhteista. Ketkä ovat syyllisiä kiusaamiseen ja miten nettikiusaaminen voi ajautua näin karmeaksi?

Valtimonteatteri, Meganin tarina. Valokuva: David Kozma.

Vahvaa aitoutta teokseen tuo se, että yksikään päähenkilöistä ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha – kaikki ovat inhimillisen aitoja osin ristiriitaisine piirteineen. Perheenjäsenet ovat Kozman tulkinnassa hyvin tunnistettavia luonteenpiirteineen ja reaktioineen tapahtumiin.

Esitys yhdistää rohkeasti näyttämön tapahtumat ja videomateriaalin. Ensimmäisellä puoliajalla tämä toimii hyvin. Näyttämötapahtumien ja kuvatun aineiston vuorottelu on jäntevää. Toisella puoliajalla esityksen jännite kuitenkin hieman katoaa ja toteutuksesta tulee sekavampaa. Ehkä siksi, että henkilöhahmoja on videoprojisoinneissa esillä enemmän ja tapahtumat näyttämöllä jäävät vähemmälle huomiolle. Ensimmäisen puoliajan vahva intensiteetti kärsii ja katoaa valitettavasti osittain esityksen loppupuolella.

Meganin isä (Timo-Pekka Luoma) ja äiti (Mona Kortelampi) ovat hyvin kiireisiä keski-ikäisiä. Energiaa vievät niin äidin työpaineet ja työpaikkakiusaaminen kuin isän työttömyys ja työn etsintä. Arki ei ole stressitöntä. Luoma ja Kortelampi saavat isän ja äidin rooleihinsa aidonoloista tuskaa. Molempien näyttelijäntyö löytää hyvin kosketuspintaa ja tunnistettavuutta ruuhkavuosia elävien vanhempien todellisuuteen ja he saavat kauniin vähäeleisesti tulkittua myös avuttomuuden, surun ja vihan tunteita Meganin kuoltua. Heidän yrityksensä selvittää kaikkea tapahtunutta on koskettavaa katseltavaa.

Pääroolin Meganina tulkitseva Eleonoora Kauhanen tekee intensiivisen ja koskettavan roolityön. Hän saa nuoren tytön rooliinsa herkkyyttä ja vahvaa epätoivoa asioiden lähtiessä luisumaan nettikeskusteluissa tasoille, joista inhimillisyys puuttuu jo täysin. Kauhanen onnistuu tulkitsemaan Meganin kärsimystä myös musiikillisesti hienovireisen laulunsa kautta.

Käsikirjoitus on tositapahtumiin pohjaava, mutta yhdistää siihen myös fiktiota. Se puhuttelee ja on vahvasti kiinni tässä ajassa ja nykytodellisuudessa ja erityisesti siksi koskettava teos. Valtimonteatterin tulkinta on vahva puheenvuoro nettikiusaamisesta ja sen pahimmista mahdollisista seurauksista.


Valtimonteatteri: Meganin tarina
Ensi-ilta 17.10.2017. Esityksiä 11.11.2017 asti.

Käsikirjoitus: Tuomas Timonen
Ohjaus: David Kozma
Videokuvaus: Mara Jelinko
Äänisuunnittelu: Romulus Chiciuc
Lavastussuunnittelu: David Kozma
​Lavastuksen toteutus: Ari Kortelampi
​Puvustus: Jenni Nykänen

​Lavalla:
Megan Meier: Eleonoora Kauhanen
Tina Meier: Mona Kortelampi
Ron Meier: Timo-Pekka Luoma
Brian Meier: Kasperi Kola

Muut näyttelijät:
Nuoret: Maria Kurki, Iiris Rantala
Aikuiset: Kaj Bäckström, Eero Enqvist, Pinja Hahtola, Tiia Honkanen, Heikki Häkkä, Outi Ikonen, Heidi Linden, Satu Mikkelinen, Maija Paunio, Anna Ranta, Matti Rasilainen, Juha Svahn