Emmi Jurkan (Erkki Saarela) kädet viuhtovat ilmassa ja kohta Emmin naurunremakka sieppaa mukaansa hersyvään ilonpitoon. Saarelan mimiikka on taitavaa ja mukaansatempaavaa. Se ottaa pauloihinsa ja imee vääjäämättä mukaan teatteridiiva Emmi Jurkan elämäntarinan käännöksiin ja koukeroihin.
Käännöksiä ja koukeroita täynnä on myös vanhenevan Emmin tanssi näyttämöllä. Se on operettimaista ja pieneen huoneteatteriin aivan liian suurieleistä singahtelua näyttämön kulmasta kulmaan.
Emmi Jurkan (1899–1990) tarina on pala Suomen teatterihistoriaa. Teatteri Jurkan lavalle Emmi nousee nyt Erkki Saarelan monologissa Ilta Emmin kanssa, jossa käydään läpi Emmin vaiheet nuoresta näyttelijänalusta aina vanhuuden päiviin Teatteri Jurkan värikkäänä johtajana. Laura Jäntin ohjaama teos käy läpi Emmi Jurkan nuoruuden kiinnitykset ympäri nuoren itsenäisen Suomen teatterilavoja yhdessä miehensä Eino Jurkan ja muiden aikalaisten kanssa.
Jäntin ja Ilpo Tiihosen käsikirjoittama monologi on Emmin oma kertomus elämästään. Näkökulma on koko ajan hänen, puolustukselle ei tänä iltana anneta puheenvuoroa ja monologi pysyy näin alusta loppuun Emmin yksiäänisenä kertomuksena. Tässä onkin Jäntin ja Tiihosen käsikirjoituksen yksi vahvuuksista. Se ei lähde sivupoluille, vaan antaa tilaa Emmin ajatuksille lähipiiristään ja hän saa kertoa elämästä oman versionsa. Eletty elämä tihkuu näyttämölle Emmin kertomuksessa rivien väleistä.
 |
| Teatteri Jurkka, Ilta Emmin kanssa. Valokuva: Aino Ojanen. |
Käsikirjoitus perustuu vahvasti kirjallisiin elämäkertoihin ja YLE:n televisiodokumentteihin Emmin ja Teatteri Jurkan vaiheista ja näin teos on vahvasti dokumentaarinen pohjavireeltään. Tulkinta tuo näyttämölle myös hänen näkemyksensä kanssakulkijoista; puolisosta ja muista myöhemmistä parisuhteista, omista lapsista, lastenlapsista, mutta ennen kaikkea lapsistaan rakkaimmasta eli teatterista.
Emmi pohtii näyttämöllä elämänsä vaiheita, sen käännekohtia, miesjuttujaan ja suhdetta lapsiinsa. Olinko hyvä äiti, kun jätin lapset Helsingin pommituksiin? Pidinkö heistä riittävästi huolta, kun kaiken puutteen keskellä omistauduin teatterille? Kadunko jotain? Ja tietysti Emmi päätyy siihen, että mitä muutakaan näyttelijä voi kuin tehdä teatteria, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella. Hän pohtii myös, voiko vanheneva näyttelijä ikinä lopettaa teatterintekoa. Emmin elämäntarina kertoo, mikä on tämän pohdinnan johtopäätös.
Saarelan mimiikka ja koko näyttämöilmaisu ovat välillä pienieleistä ja heti kohta suurta ja teatraalista. Saarelan Emmi maiskuttelee pikkusikaria, napsauttelee sormiaan, pyörittelee silmiään ja räpsyttelee silmäripsiään. Juuri kuten suomalaisen teatterin suurnainen ja Jurkan teatterisuvun matriarkka aikoinaan tekikin. Välillä Emmi kohkaa takahuoneeseen ja taas pian purjehtii näyttämölle mustan leningin helmat heiluen ja silmät säihkyen, hersyvä nauru alati mukanaan.
Saarelan Emmistä rakentuu vastustamattoman hurmaava henkilökuva. Jotakin vangitsevaa Saarelan tulkinnassa ja ennen kaikkea näyttämöilmaisun fysiikassa on. Se pitää pihdeissään läpi parituntisen esityksen.
Ilta Emmin kanssa on riemukas Erkki Saarelan taidonnäyte. Ansiokas käsikirjoitus yhdistyy Saarelan vangitsevan fyysiseen, ilmeikkääseen ja tarkkaan näyttelijäntyöhön. Ilta on Emmin, Vappukin taitaa välillä jotakin takahuoneessa kolistella – ettei vain näyttämölle pyrkisi? Ei sentään. Tämä ilta on yksin Emmin.
Teatteri Jurkka: Ilta Emmin kanssa
Ensi-ilta 2013
Käsikirjoitus: Laura Jäntti ja Ilpo Tiihonen
Ohjaus: Laura Jäntti
Rooleissa: Erkki Saarela
Muusikko: Eero Ojanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti