Ärsyttävää, kun kassajonossa edellä oleva tyyppi etsii loputtoman kauan lompakkoaan kassinsa pohjalta. Aivan kuin se, että kassalla ostokset maksetaan, tulisi jotenkin yllätyksenä. Miten kukaan voi lyllertää noin hitaasti ja keskellä jalkakäytävää, niin ettei mitenkään pääse ohi? Nämä ovat varmasti tuttuja tunteita monille – jossakin kohden arkea.
Mitä kaikkea kavalaa voi yhteisöissä toisten pään menoksi hautoa ja jopa toteuttaa? Voi juoruta, puukottaa selkään, eristää, arvostella julkisesti tai selän takana. Entäpä miten mustasukkainen yksilö reagoi, kun yhteisö ottaakin uuden tulokkaan vastaan avosylin, ihannoiden ja kaiken huomionsa sekä apunsa uudelle jäsenelleen tarjoten?
Teatteri Takomon ja Klockriketeaternin yhteistyöproduktio Noitavaino pohtii yksilön tapoja toimia sekä yhteisöjen rakentajana että niiden tuhoajana. Nykyään vainotaan työpaikoilla, harrasteyhteisöissä tai kesämökkikylässä. Työyhteisön mallina näyttämöllä toimii nyt teatteri ja sinne näytelmää työstävät näyttelijät.
Teoksen kohtaukset liittyvät vain löyhästi toisiinsa, mutta toki koko ajan liikutaan yhteisössä, työpaikalla ja pohditaan samalla yksilöitä nyky-yhteiskunnassa. Nykyihminen halua yksilöllisyyttä ja mahdollisuutta päättää itse kaikesta, mutta kaipaa myös vahvaa yhteisöllisyyttä. Tietysti vain silloin, kun se omaan elämäntilanteeseen sopii.
Takomon näyttelijäryhmän työ on erittäin intensiivistä ja tunnetilojen skaalat pelmahtelevat äärestä laitaan. Tunnetilat myös muuttuvat välillä lähes lennosta. Ohjaaja Akse Pettersson onnistuu loihtimaan näyttämölle temaattisesti mielenkiintoisen kudoksen, joka tarkastelee ihmisyhteisöjen pimeämpiä puolia ja myös sitä, miten nopeasti yhteisön jäsenet voi myös saada yksissä tuumin mukaan yhtä sen jäsentä vastaan. Lopulta jokainen on valmis olemaan mukana polttamassa noitaa roviolla.
 |
| Teatteri Takomo ja Klockriketeatern, Noitavaino. Valokuva: Laura Karén. |
Jossakin kohden noitajoukon pahansuopuuden määrä yltää sitten pisteeseen, jossa HR-osaston keijut tarvitaan pirskottelemaan taikapölyä ja saippuakuplia yhteisön niskaan toivottaen kauniita ajatuksia kaikille. Kuinka ristiriitaisia viestejä voimmekaan lopulta lähettää yhteisössämme – haluamme jonkun lähellemme ja taas hetken kuluttua kauas pois ja taas kohta viereen. Ihmiset voivat käyttäytyä hyvinkin ristiriitaisesti ja läheiset jäävät pelinappuloiksi jopa mielenterveyden häilyessä.
Petterssonin tapa rakentaa esitys vahvasti työryhmän kanssa yhdessä, improvisaatiota hyödyntäen ja kokeilemalla näyttäytyy katsojalle raikkaana tulkintana näyttämöllä. Hanna Raiskinmäen mainio Harry Potter -hahmo, johon muu yhteisö lopulta täysin kyllästyy ja Niina Hosiasluoman absurdin hurmaava näyttelijähahmo tekemässä monologiaan jänön kanssa sekä Eeva Soivion varamies-Eeva jäävät mieleen päällimmäisenä. Näyttelijäryhmän työ on kokonaisuudessaankin hienoa katsottavaa.
Mikko Hynninen on loihtinut Takomon näyttämöstä lähes täysin mustan. Näyttämöllä nähdään myös noitien kiduttamiseen sopivaa rekvisiittaa ja välineistöä. Hopeansävyinen katto nousee kontrastiksi ja valoksi näyttämön kaiken mustuudelle ylle.
Petterssonin Noitavaino sopisi pikkujoulunäytelmäksi varmasti monellekin yhteisölle. Sen veran reipasotteisesti ja samalla aidonoloisesti se tuo näyttämölle yksilöiden toimintaa yhteisöä tuhoavasti. Moni varmasti pystyy tunnistamaan esityksestä tyypillistä menoa vaikkapa omasta venekerhostaan tai työyhteisöstään.
Teatteri Takomo: Noitavaino
Ensi-ilta 14.10.2016. Esityksiä 30.11.2016 asti
Ohjaus: Akse Pettersson
Äänisuunnittelu: Matti Raita
Lavastus ja valosuunnittelu: Mikko Hynninen
Pukusuunnittelu: Paula Koivunen
Näyttelijät: Carl Alm, Marc Gassot, Niina Hosiasluoma, Ella Lahdenmäki, Hanna Raiskinmäki, Matti Raita, Jukka Ruotsalainen ja Eeva Soivio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti