Ajat ovat ankeat ja epävarmat. Epämääräisetkin. Siihen ovat havahtuneet jo maatilan possu, lammas, kana, poni ja kissakin. He haikailevat selkeitä vastauksia, suuria kertomuksia ja uljasta historiaa. Jotakin, mikä selittäisi kaiken tämän jatkuvan ja hämmentävän epävarmuuden.
Ryhmäteatterin Farmi – Orwellin eläinidylli -näytelmän on ohjannut Linda Wallgren ja dramatisoinut Sinna Virtanen. He kirjoittavat käsiohjelmatekstissä ”epämääräisestä vaivaantuneisuuden ja hämmennyksen tilasta”. Sitä onkin aistittavissa ympäröivässä yhteiskunnassamme monin eri tavoin ja monissa eri paikoissa.
Farmin on käsikirjoittanut työryhmä Sinna Virtanen, Linda Wallgren, Juha Hurme ja Henriikka Tavi. Ja aikamoisen faabelin he ovatkin Helsinginkadun näyttämölle tuoneet. Teos pohjaa väljästi George Orwellin romaaniin Eläinten vallankumous, joka aikoinaan satiirin keinoin kritisoi stalinistista neuvostoyhteiskuntaa.
Näyttämöllä vallankumouksesta on vierähtänyt jo aikaa ja sen tehneet sankarit ovat enää potretteina seinillä. Joka aamu farmin eläimet heräävät samanlaisten rutiinien saattelemina. Keitetään teetä, pyöräytetään terveellinen smoothie, luetaan päivän lehti. Rutiinit toistuvat turvallisesti päivästä toiseen. Kaikki haluavat, aina uudestaan ja uudestaan, kuulla suurta tarinaa ja niinpä maatilaa johtava possu (Tiina Weckström) lukee muille tilan eläimille Orwellin Eläinten vallankumousta. Kaikilla eläimillä on oma tapansa suhtautua sekä tarinaan että maailmaan, kuten myös omat luonteenpiirteensä.
 | ||
| Ryhmäteatteri, Farmi –Orwellin eläinidylli. Valokuva: Ilkka Saastamoinen. |
Joanna Haartin kana on hykerrettävän kanamaisesti toteutettu, neuroottinenkin hahmo. Samuli Niittymäen musta kissa toistaa maatilan eläinten seitsemää käskyjä kuin mantraa, mutta jo kohta puhe muuttuu yrityskonsulttien höpö-höpöksi. Poni (Milla-Mari Pylkkänen) elää omissa maailmoissaan, eikä oikeastaan halua todellisuutta kohdatakaan. Joel Mäkisen lammas noudattaa yhteisiä toiveita ja käskyjä, ei nouse totuttaja kaavoja vastaan. On lammasmainen ja konservatiivinen.
Kaisu Koposen lavastus ja Ville Mäkelän valo- ja videosuunnittelu tuovat osaltaan näyttämölle teoksen hassua ja leikillistä sadunomaisuutta. Tuomas Skopa on säveltänyt hypnoottisen musiikin, joka tukee tulkinnan ajatusta kaiken jatkuvasta toistumisesta.
Ryhmäteatterin tulkinnassa on jotakin vastaansanomattoman kaunista unenomaisuutta, ihastuttavan absurdikin se paikoin on. Silti tuntuu, että kaikki näyttämöllä nähtävä ja kuultava on täyttä totta ja ajassamme kiinni. Kaikki haluaisivat kuulla tarinaa paremmasta tulevasta. Tarinoita ja historiaa nyky-yhteiskunnassa meille syöttää jo jokainen yrityskin, jopa yksittäisillä brändeillä ja tavaroilla on uljaat historiansa. Elämme aikamoisessa kulutuskapitalismin tarinatyranniassa.
Yksi tulkinnan hienouksia on, että katsoja voi tulkita teosta monesta näkökulmasta. Itselleni se toi vahvasti mieleen työyhteisöt. Sen miten toistellaan epätoivoisesti kirjoitettuja sääntöjä, miten sahataan oksaa kollegan alta, puukotetaan selkään, hamutaan valtaa ja kaivataan selkeyttä muutoksen ja epävarmuuden tilalle. Pelätään suurta tuntematonta ja sitä, mitä epävarma huominen voisi aiheuttaa. Halutaan nostaa kissat pöydille ja peräänkuulutetaan hyvää johtajuutta ja kaiken avoimuutta, mutta itse ei olla valmiita toimimaan minkään eteen yhtään mitenkään.
Olisiko kuitenkin uskallettava rohkeasti kohti sitä suurta tuntematonta?
Ryhmäteatteri, Farmi – Orwellin eläinidylli
Ensi-ilta Helsinginkadun näyttämöllä 6.10.2016. Esityksiä 17.12.2016 asti.
Käsikirjoitus: Juha Hurme, Henriikka Tavi, Sinna Virtanen ja Linda Wallgren
Dramaturgia: Sinna Virtanen
Ohjaus: Linda Wallgren
Rooleissa: Joanna Haartti, Joel Mäkinen, Samuli Niittymäki, Milla-Mari Pylkkänen ja Tiina Weckström Sävellys: Tuomas Skopa
Valo- ja videosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Lavastus: Kaisu Koponen
Pukusuunnittelu: Niina Pasanen
Maskeeraus: Riikka Virtanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti