Mainosmies saa töistään ja kaupallisesta mainosmaailmasta tarpeekseen, ottaa loparit ja alkaa matkan löytääkseen oman itsensä. Pian mies löytää itsensä fyysisesti ruotsinlaivalta Jaxuhallin vaativasta tehtävästä. Kyseessä on maskottihylje, joka jakaa halauksia ja onnellisuutta laivavieraille, niin lapsille kuin aikuisille. Henkisesti päähenkilön minuus on kyllä hukassa vielä pitkään, eikä sen löytäminen osoittaudu kovinkaan helpoksi tehtäväksi. Laivalla on toki monia muitakin itseään ja elämän tarkoitusta etsiviä.
Hylje on viime vuonna perustetun OMS-teatterin kunnianhimoinen musikaalihanke. Teosta esitetään Brunossa, Pasilan vanhassa konepajahallissa. Lavalla nähdään 23 näyttelijää ja tanssijaa sekä 12-henkinen orkesteri. Näyttävä tila luo teokselle upeat puitteet, toki myös haasteita. Tila on arkkitehtonisesti kaikessa rosoisuudessaan ja sitä jäsentävine pilareineen hyvin vaikuttava ja myös akustiikaltaan yllättävän hyvä. Paikoitellen laulujen sanojen kohdalla kuulemisessa on vielä toivomisen varaan. Orkesterin soinnin volyymi nielaisee joissakin kohdin sanojen kuuluvuutta. Julius Kekonin ja Kirsti Larjan lavastus hyödyntää tilan korkeutta ja laajaa näyttämöä. Näyttämöllä on muun muassa kolme trukkia, joita hyödynnetään mainiosti ja monipuolisesti osana näyttämökuvaa. Näyttämökuvassa on myös runollisen herkkiä hetkiä, kuten lopun kaunis kohtaus, missä toivoa symboloivat ilmapallot. Timo Hiekkasen valosuunnittelu täydentää kohtausta upeasti.
OMS-teatteri, Hylje - musta musikaalikomedia. Valokuva: Aleksi Rinta-Kauppila. |
Hylkeen ohjannut Meiju Lampinen on pitänyt suurehkon tekijäryhmänsä taitavasti näpeissään. Käsikirjoituksesta vastaavat Erik Mashkilleyson ja Harri Sarsa. Tulkinta on musiikillisesti vahva ja monin paikoin hauska, mutta ei pelkää tummempia sävyjäkään. Siitä Hylje-musikaalin alaotsikko: musta musikaalikomedia. Temaattiseen keskiöön nousevat itsensä etsiminen niin yksilönä, parisuhteessa kuin yhteisöissäkin.
Mainosmiehen oli helppoa luoda ”aitoja asioita” toimistossa muiden hipstereiden kanssa, mutta omien tunteiden, tarpeiden ja halujen tunnistaminen sekä tunnustaminen ovatkin sitten paljon haastavampia tehtäviä. Hylje löytää oivaltavia kontrasteja ruotsinlaivan ja risteilymaailman näennäisen kepeyden ja tyhjänpäiväisyyden sekä laivahyttien sisällä tapahtuvan, joskus raskaan, vaikean ja riitaisankin elämän väliltä.
Tuomas Mäen ja Marjo Riihimäen johdolla syntynyt musiikki soi Brunossa vahvasti. Toisen puoliajan avaava Tukholma on paratiisi nasta on lempeässä Ruotsi-ironiassaan mainio ja reipas kuten kuuluukin. Pukusuunnittelun tehneet Eila Lahdenperä, Riina Nieminen ja Mia Turu ovat onnistuneet löytämään kohtauksen puvustukseen myös hykerryttäviä, keltaisen ja sinisen pastellisävyisiä asusteita. Polkupyörät tuovat kohtaukseen mukavasti menoa ja meininkiä.
Miia Purasen johdolla laadittu koreografia on toimiva, vaikkei kovin yllätyksellinen. Se on hienoimmillaan teoksen kuvatessa ruotsinlaivan hyteissä parisuhteiden pimeämpiä puolia. Tila on asettanut myös koreografialle haasteensa. Kun sekä näyttämö että katsomo ovat leveitä, johtaa se välillä rivitanssimaiseen vaikutelmaan. Tässä onneksi ensemblen koko, yhteensä 23 näyttelijää ja tanssijaa, auttaa tietysti täyttämään tilaa leveyssuunnassa. Nyt erilaisia rivejä, jonoja ja letkoja oli riittämiin.
Näin esityksen ennakkonäytöksessä.
OMS-teatteri: Hylje – musta musikaalikomedia
Ensi-ilta 13.10.2016. Esityksiä 28.10.2016 saakka
Ohjaus: Meiju Lampinen
Teksti: Erik Mashkilleyson, Harri Sarsa
Lavastus: Julius Kekoni, Kirsti Larja
Musiikki: Tuomas Mäki, Marjo Riihimäki
Koreografia: Miia Puranen
Puvustus: Eila Lahdenperä, Riina Nieminen, Mia Turu
Äänisuunnittelu: Kristian Penttinen
Valosuunnittelu: Timo Hiekkanen
Dramaturgi: Veera Tyhtilä
Rooleissa: Juha-Matti Kahilakoski, Kaarlo Laite, Myy Lohi, Erik Mashkilleyson, Sanna-Mari Metsi, Hanne-Maaria Nykänen, Sandy Stolpe Ensemble: Marleena Ahonen, Antti Heikkilä, Annastiina Kangas, Julius Kekoni, Mika Kuokkanen, Kirsti Larja, Harri Liimatainen, Pihla Melander, Jenni Mäkelä, Anne Nieminen, Anna Nuuros, Miia Puranen, Aleksi Rinta-Kauppila, Ville Saukko, Krista Sormunen, Nora Wind
Parisuhde- ja pyöräkoreografiat olivat (myös) omia suosikeitani tässä esityksessä visuaalisesti. Odotan kiinnostuksella miten OMS jatkaa toimintaansa.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista